Sota-aika ja sitä seuranneet pulavuodet toivat ruokakulttuurimme piirteitä, jonka vaikutuksia voi nähdä vielä tänä päivänäkin kotikeittiöissämme.

Sodan alkaessa ryhdyttiin säännöstelemään elintarvikkeista ensimmäisenä kahvia ja sokeria. Kahvinjuojakansa oppi kovaan kahvintuskaansa paahtamaan voikukanjuuria, joista keitettiin kahvin korviketta. Myös teen korvike tuli tutuksi. Sodan jatkuessa säännöstelyä laajennettiin viljan, voin ja muiden maitotuotteiden sekä lihan säännöstelyyn. On sanottu, että suomalaiset selvisivät vaikeista ajoista perunan voimalla, vaikka perunakin joutui säännösteltävien elintarvikkeiden listalle. Pahimmat pulavuodet loppuivat 1940-luvun loppupuolella ja kahvi vapautui säännöstelystä viimeisimpien ruoka-aineiden joukossa 1955.

Sota-aika ja sitä seuranneiden pulavuosien ruoanvalmistus vaati suomalaisilta kekseliäisyyttä ja omatoimisuutta

Tänä päivänä trendikkääksi koetut kotoilun rakennusaineet olivat tuolloin pakon sanelemia. Pulaa oli kaikesta - elintarvikkeista, energiasta ja käyttötavaroista. Elintarvikkeiden säilytysolosuhteet olivat puutteelliset ja ruokaa piti osata säilöä monilla tavoilla. Suolaaminen oli yleinen säilöntämenetelmä mm. sienille, kaloille ja lihalle. Myös kuivaaminen tuli tutuksi ja kalan ja lihan lisäksi osattiin kuivata myös omenoita, juureksia ja marjoja. Nykytrendikäs kaupunkiviljely oli pakon edessä yleistä ja monet kaupunkilaiset alkoivat kasvattaa myös sikoja ja kaniineja. Kasvatuseläimistä saatiin paitsi lihaa, mutta myös nahkaa ja turkiksia. Kova pula oli myös hellojen lämmittämiseen tarvittavasta puutavarasta. Energiaa säästettiin ja ruoankypsennykseen käytettiin apuna haudutuskattilan edeltäjää, heinälaatikkoa. Laatikko pakattiin täyteen heinää ja kattila nostettiin laatikkoon heinien sekaan. Aamulla ruoka oli hautunut kypsäksi.

Sotavuosien vaikutus ruokakulttuurimme kehitykseen oli merkittävä. Luovutettujen alueiden yli 400 000 evakkoa asutettiin pysyvästi muualle Suomeen. Karjalaiset toivat mukanaan oman ruokakulttuurinsa, joka levisi koko maahan. Pitkään haudutettavat uuniruoat, pehmeä leipä, karjalanpaisti ja -piirakat ovatkin tänä päivänä tuttuja ruokia koko maassa. Myös juhlatavoissa havaittiin eroja. Länsi-Suomessa pitopöytään pyydettiin ensin pappia ja muita varakkaampia vieraita, kun taas idässä kutsun saivat ensin iäkkäämmät vieraat ja sitten vasta nuoremmat henkilöt.

Monet sodan jälkeisten pulavuosien kekseliäät tavat ovat unohtuneet tai väistyneet uusien tapojen tieltä, mutta osa niistä on noussut uudelleen trendiharjalle. Tänä päivänä oman keittiönsä mestarikokki ammentaa ideoita pula-ajan keittiöstä. Somen postaukset täyttyvät leipäjuureen tehdyistä leipäkuvista, säilöntäohjeista ja sienisaaliista. Halvoista ruhonosista ja perusraaka-aineista opetellaan valmistamaan ruokia, jotka ovat olleet unohduksissa jopa vuosikymmenet. Arvostus itse tehtyyn ja kädentaitoja vaativaan isoäidin keittiöön tuntuu vahvana ja elinvoimaisena.